Vappu

Tähän vappuun kuului meillä omatekoinen sima ja munkkirinkilät. Munkkitaikina oli haasteellisen lötkö, mutta voi että tuli parhaat munkit ikinä! Paistomittari on paras apuri sen öljyn kanssa läträtessä, muuten en uskaltais koko touhuun alkaa...

Kaapin perukoilta löytyi edellisvuosilta jäänyttä serpentiiniä ja ilmapalloja. Jo useissa juhlissa somisteena olleet silkkipaperipallot oli tarkotus ripustaa kattoon, mutta ne näytti ihan kivalta tuossa pöydälläkin. Sopivat väriensä puolesta ihanasti pöytäliinaan. 

Alimmassa kuvassa uusin astia-ihastus: Indiskan salaattikulho, jonka äitini toi yhtenä päivänä yllärilahjaksi. Tuntuu ihan hassulta, että Oulussaki on nyt Indiska. Oon siellä käyny pariin otteeseen ihastelemassa. Ainakin yks pöytäliina huutaa mun nimeä... 

Ankku

Valaisin saarekkeen yläpuolelle

Löysin viime kesänä tienposkesta puunkarahkan kotimme lähistöltä, ja kohta olinki jo sahan kanssa matkalla sinne uudestaan. Se oli niin kertakaikkisen hieno, että pystyin heti kuvittelemaan sen vaikkapa kietoutuneena valosarjaan. Laitoinkin sen jo viime kesänä ateljeen baaritiskin yläpuolelle ja kieputin siihen valot. Mutta talossa sisällä siirrettyäni saarekkeen keskemmälle keittiötä, aloin kaivata kovasti valoa sen yläpuolelle ja niinpä puunoksa sai uuden paikan. Nyt pitää sitten ateljeehen keksiä uus ratkaisu, mutta mulla on jo tiedossa sinne yks mahdollinen valaisimen "runko".

Meiltähän näitä monivalaisimia löytyy lähes joka huoneesta. Mulla on ihan selvästi niihin joku himotus. Tuo valkoinen valaisimenrunko löytyi Ikealta, ja ei muuten maksanu paljoa. Aikasemmin kotoa löytyvä sähkömies on ne painostuksen alla värkännyt, mutta kun näitä kerran saa valmiina, niin eipä kannata enää itse tehdä. Lamput ostin K-raudasta täältä Oulusta. Ketjut, joista puunkarahka roikkuu katosta, on myös K-raudasta. Tämmöstä tuunailua tällä kertaa. Se on mukavaa huomata, kuinka kotosalla nämä jutut vaihtaa paikkaa eikä aina tarvi hankkia edes uutta. Joku juttu voi ollakin jossain toisessa paikassa paljon parempi.

Onpa taas mukavaa palailla blogijuttuihin pitkästä aikaa. Jos tästä taas innostuisin päivittelemään tänne juttuja useammin. Pihalla alkaa taas heti suuren haravointiurakan jälkeen tapahtua, joten ehkä seuraavaksi tulossa jo puutarhajuttua. 

Ihanaa tiistain jatkoa!

Ankku

Hemmottelua arjen (ja pakkasen!) keskelle

Mun kauneushoitolakokemukset voi laskea yhdellä sormella kasvohoitojen osalta eli joskus alle parikymppisenä oon kerran käyny, ja siitä jäi vähän huono fiilis. Sain kauhean läksytyksen siitä, kuinka markettituotteilla ei saa ihoa hoitaa ja pitkän listan tuotteita, joita mun tulisi hoitolasta ostaa. No parikymppisen Ankun ostoslistalla ei ihan kärkipäässä olleet kalliit ihonhoitotuotteet, mutta ehkä näin jälkiviisaana olisi ollut järkevää siihenkin puoleen panostaa. Vuodet kuitenkin vierivät ja tänä päivänä peilistä katsoo jo hieman erinäköinen naamataulu. Suurentavan peilin otan esille vain kulmakarvoja nyppiessä tai rajauksia silmiin tehdessä..

Kaverini Heidi perusti vuoden 2014 kesällä Helsinkiin Kauneushoitola Kuiskauksen, jossa kaikki hoidot tehdään luomukosmetiikalla ja käsityönä, ilman laitteita. Viime vuoden marraskuussa hoitola siirtyi Heidin mukana tänne Ouluun. Pakko hehkuttaa heti alkuun, että Kuiskauksen valikoimaan kuuluu Kure Bazaarin aivan ihanat kynsilakat! Ne sopii mainiosti myös tämmöiselle kärsimättömälle lakkaajalle. Lakka kuivuu nopeasti. Ja värisävyjä löytyy joka lähtöön. 

Mutta itse asiaan. Heidi kutsui minut kasvohoitoon, ja täytyy myöntää, että olin ensin vähän peloissani koko ajatuksesta, tuon nuoruuden epämiellyttävän hoitolakäynnin takia. Mutta kun eilen astuin sisään hoitolaan lähes 30 asteen pakkasesta, ihana rentouttava musiikki kertoi jo siitä mitä tuleman pitää. 

Kun pääsin makaamaan hoitotuoliin, sain päälleni ihania lämpimiä vilttejä ja Heidi kertoi mulle, mitä hoito sisältää: mitä siinä tapahtuu ja mitä tuotteita käytetään. Yllättävä asia oli, että hoito ulottui myös kaulalle ja dekoltee- alueelle ja siihen kuului paljon hierontaa. Myös kädet hierottiin. Uskomatonta, miten siinä maatessani huomasin, kuinka jännittyneessä tilassa mun hartiat ja leukapielet oli ollut, ja kuinka ne alkoi pikkuhiljaa rentoutua. Hoito tehtiin Essen luomutuotteilla.

Oman hemmottelevan lisänsä hoitoon tekivät lämmitetyt pyyhkeet, joita käytettiin kasvoilla eri vaiheiden välillä. Kyllä siinä vähäksi aikaa pakkaset ja sen tuomat murheet unohtui, kun sai vain loikoilla ja nauttia hieronnasta, ihanista tuotteiden tuomista tuntemuksista kasvoilla ja ammattilaisen käden kosketuksesta.

Huomaatteko, oon ihan myyty! Ja hoidon jälkeen kasvot tuntuvat ihan vauvanpepun iholta. Essen tuotteista sain Oulun Kuiskauksen avajaisissa pienen näytepakkauksen mm. Cocoa Exfoliator- kaakaokuorintavoidetta. Tähän tuotteeseen jäin koukkuun, ja sitä ostinkin nyt isomman pakkauksen. Tästä se lähti nyt meikäläisen matka marketti-Niveoista oikeisiin kasvojenhoitotuotteisiin. Ja taisinpa koukuttua myös tuohon kasvohoitokokemukseenkin niin, että tulee käytyä tästä lähin säännöllisesti.

Hoito sisälsi seuraavat vaiheet (olin kyllä välillä niin "nirvanassa" etten välttämättä muista kaikkia...)

Kaksivaiheinen puhdistus, entsymaattinen kuorinta kuivalle iholle, kasvojen ja dekolteealueen hieronta, naamio kasvoille ja silmänympäryksille siveltimellä levittäen (tuo sivellin tuntui tosi mukavalta iholla) ja käsien hieronta. Hoito viimeisteltiin laittamalla kasvoille tehohoitovoide ja kasvovesi.

Kyllä se vaan niin on, että kun alkaa tuo 40- vuoden rajapyykki uhkaavasti häämöttää tuossa jossain lähitulevaisuudessa (kääk), niin kasvojenhoitoon on kiinnitettävä enemmän huomiota. Varsinki meikkiä laittaessa sen huomaa, ettei meikäläinen oo panostanu tarpeeksi siihen pohjatyöhön.

Jos kaipaat pientä hyppyä arjesta luksukseen, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Kuiskaukseen (Asemakatu 4, Oulu). 

Heidi tarjoaa nyt blogini lukijoille koodilla "Ankkula" normaalihintaisista hoidoista 20% alennuksen (18.2. saakka). Voit varata ajan netissä tästä tai puhelimitse 044-976 2386.

 

 Tänään peilistä katselee ihan pikkusen nuorentunut Ankku :)

Illallinen ateljeessa

Eilen illalla järjestin tyttökamuille illallisen ateljeessa. Tuo rakennus on siis toinen ulkorakennuksista, joita tontilla on, ja jossa on entisten omistajien aikana järjestetty taidenäyttelyitä. Siitä siis ateljee- nimitys. Tänä kesänä oon siivonnu rakennuksen läpikotaisin, sillä se oli täynnä roinaa remonttien ja muuton jäljiltä. Lattian maalasin myös. Ateljeen siistiytymistä piti tietty juhlistaa, ja mikäs sen mukavampaa kuin illalliskemut kavereille. Tässä kuvia eiliseltä:

Tila on ihanan tunnelmallinen, joten luulenpa, että siellä täytyy tälle syksyä järjestää jotkin isommatkin kemut. 

Ankku

Amsterdam

Facebook- kavereilleni tai Instagram- seuraajilleni ei varmaan jäänyt toissa viikolla epäselväksi, että olin Amsterdamissa. Aivan mahtava paikka! Niin ihania rakennuksia, vanhoja ja pikkusen vinksallaan. Ja ne kanaalit. Pariin otteeseen päästiin ajelemaan kanaaleja pitkin jokipaateilla, ja nähtiin läheltä myös asuntolaivoja. Pimeällä oli hauska nähdä, kuinka asukkaat pitivät verhojaan auki, ja jopa vilkuttivat meille asunnoistaan. Torstaista sunnuntaihin ehti nähdä jo mukavasti kaupunkia. Mutta sinne on päästävä uudestaan!

Matka liittyi Heikin työhön, joten meillä oli aika lailla järjestetty ohjelma ja ruokailut. Mutta sopivasti oli myös "omaa aikaa", jolloin kävin mm. ostoksilla. Shoppailut jäi silti vähiin. Täällä söin aivan ihania ruokia. Ensimmäisenä iltana meillä oli illallinen Indonesialaisessa ravintolassa. Ruokalajeja tuotiin pöytään toisensa perään, ja illallinen sisälsi aivan ihania makuja. Tämä kuvan annos on kuitenkin Bo Cinq- nimisestä ravintolasta. Tortellineja, ankanmaksaa, luumukastiketta, tryffeliä ja portobellokastiketta. Yksi parhaista syömistäni annoksista matkalla! Yhtenä iltana söimme kuuden ruokalajin Chef´s menun D´vijff Vlieghen- ravintolassa. Upea sisustus, hauska tarjoilija ja täydellisyyttä hipovat ruoat sekä niihin sopivat viinit.

Rautatieasemalta lähtevän pääostoskadun varrella oli mm. vaateliikkeitä ja Amsterdam- aiheista tavaraa myyviä kauppoja. Eniten jäi harmittamaan se, etten juurikaan ehtinyt poiketa tältä kadulta syrjäisemmille kujille ja erikoisempiin pikkuputiikkeihin. 

Kukkamarkkinoilla piipahdin viimeisenä päivänä, kun Heikki oli kokouksessa. 

Ihan loistava matkakohde! Kun Oulusta lähtee aamukuuden koneella Helsinkiin, niin Amsterdamissa on jo mukavasti heti aamusta. Jokohan sitä syksyllä pääsis uudestaan :)

Ankku

Ystävänpäivän illallinen 2015

Ystäväpiirimme perinteikäs ystävänpäivän illallinen oli tänä vuonna mun luona. Minä kokkasin, ja laitoin pöydän koriaksi. On se niin ihanaa järkätä tämmösiä. Tällä kertaa erityistä päänvaivaa aiheutti pääruoan valinta, sillä pöytään istui kaikkiaan seitsemän kamua (+ minä). Joukosta löytyy myös kaksi kasvissyöjää, jotka kuitenkin syö kalaa. Viime kerralla tein nieriää, joten kalan jätin pois laskuista. Muutenki näin isolle porukalle kalaruoan tekeminen ois tuonu varmasti omat haasteensa. Glorian ruoka&viini- lehdet oli tammikuulla mun lempparilukemistoa, ja sieltähän löytyi loppujen lopuksi pääruoka sekä jälkkäri. Punajuuririsoton ohjeen löysin jostain lehdestä, ja se on Valion ohje. Tämä oli mulle elämäni eka risotto, ja se onnistui yli odotusten. Tosi hyvää! Pääruoan burgerin pihveistä tein vähän liian paksuja, ja muutenki oisin kaivannu jotain kosteutta hampurilaisen väliin. Feta- tillitahna ei riittäny mun mielestä tuomaan tarpeeksi mehevyyttä burgeriin. Mutta kaiken kaikkiaan ihan ok suoritus! Ja jälkkäri, lakritsimutakakku: sehän nyt ei vaan voi olla pahaa! 

 Paikkakortit askarteli mun sisko Piipa Pip Studion tapetista.

 Kattauksessa käytetyt lautaset metsästin viime viikolla kirpputoreilta.

 Pöytäliinana vanha kirpparilta ostettu lakana. Kukkakahvikupit löytyi omasta kaapista.

Alkuruoka: Punajuuririsotto

 

Pääruoka: Välimeren vegeburgeri feta-tillitahnalla

Ricen värikkäistä kulhoista tarjoilin pääruoan kanssa bataattiranskalaisia majoneesilla. Hirveässä kiireessä (ja nälässä) jäi niistä kuva ottamatta :)

Jälkiruoka: Lakritsimutakakku

Nyt on juhlat kekkeröity, ja saan taas muutaman vuoden hengähtää ja istua valmiiseen pöytään ystävänpäivänä. 

Ankku

Peilipöydän jakkara

Niin se meni joulu ja vuosi vaihtui enkä oo saanu blogiinkaan mitään raportoitua. No nyt tulee vuoden eka juttu!

Tämä jakkara löytyi aikoja sitte Siniseltä pysäkiltä. Hakusessa oli ollut jo pitkään Ikealta ostettuun peilipöytään jakkara.

Tästä lähdin liikkeelle:

Ruma ja likainen sininen päällinen sai väistyä kukkaunelman tieltä. Jakkaran jalat ja runko on hyvässä kunnossa, mitä nyt pieniä jälkiä jaloissa. Ehkä maalaan ne kesällä.

Jakkaran kaunistus vei useamman päivän erinäisistä ongelmista johtuen (huomaa esim. kuvissa eri nitojat!). Loppusessaan mulla ei ollukaan vääränkokosia niittejä, vaan en kerta kaikkiaan osannu täyttää tuommosta masiinaa! Noh, loppu hyvin kaikki hyvin. Simsalabim:

Kuvassa jakkara näyttää aika matalalta, mutta se on just hyvän korkunen. Ja taas on lisää kukkakuoseja makkarissa. Kangas on Cath Kidstonilta tilattu, aikoja sitten.

Tänään tein pitkästä aikaa ihanan kirpparilöydön. Siitä kuvamatskua ens kerralla.

Ihanaa uutta vuotta teille, jotka sinnikkäästi jaksatte täällä piipahtaa, vaikka blogin päivitystahti on, sanoisinko vaihteleva :)

Ankku